3 UUTTA TEEMA-MUKIA

Aika päivittää Teema-mukikokoelman kuulumisia. Kokoelmaan on liittynyt kolme uutta mukia.

Ensimmäisenä näistä kolmesta lempparini – Miira Zukalen kuvittama Hetkiä Torilla -muki. Mukia on valmistettu vuosina 2014–2015. Samaan sarjaan kuuluu kolme muutakin mukia ja nekin kiinnostelisi. Tykkään kovasti Miiran kädenjäljestä ja mukien kuvituksien aiheet ovat kivat –  kuvattuna on Hetkiä Vesillä, Mökillä ja Metsässä.

Hetkiä Torilla -muki löytyi Turun Kirppis-Center Manhattanilta 18 euron hintaan.

Toisena esittelyssä on Heini Riitahuhdan suunnittelema Bysantti-muki violettina tai ilmeisesti virallisesti väri on punainen. Muki löytyi Kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta hintaan 3,20. Ei hassumpaa, mm. Torissa pyyntihinnat tästä mukista ovat varsin paljon korkeampia.

Kyläsaaresta löytyi myös ryhmän kolmas muki – Aalto-yliopiston mainosmuki. Mukissa on pelkistetty kuviointi: punainen kysymysmerkki, keltainen ympyrä, musta A-kirjain ja sininen ruksi. Tavallaan kiva, mutta jotenkin kuitenkin vähän tylsä tai outo tai liian mainosmainen, en oikein osaa päättää.

Muki oli halpa, se kustansi vain 80 senttiä ja löytyi myös Kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta. Kovin paljon enempää en olisi mukista maksanut, se ei oli niin kiva, mutta noin halpaan hintaan se liittyi kokoelmaani.

Catsistent auttoi kuvauksessa. Kuvassa oleva kori on ihan viimeaikaisia ilmaislöytöjä Kyläsaaresta. Paksua puuvilla-pellavaa (?) oleva keittiöliina löytyi myös Kyläsaaren ilmaisosastolta, ehkä kuukausi pari sitten. Se on todella laadukas ja erittäin hyvässä kunnossa. Samanlaisia oli tarjolla pari muutakin, mutta likaisina. Muuten (hyvät) ilmaisaarteet ovat olleet viime aikoina vähissä. Ehkä ihan hyvä niin, aika pajon kaikkea on kotiin kertynytkin.

Olisiko näistä joku lähtenyt sinun mukaasi?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 31. Omotenashi - Mitä voimme oppia japanilaisesta vieraanvaraisuudesta?

Mainos: Vastapaino

Japanilaisten vieraanvaraisuus, omotenashi, on aivan omaa luokkaansa. Se hämmentää ensikertalaista, hieman ujostuttaa, mutta on myös liikuttavaa. Ystävällisyys, toisten ihmisten huomioon ottaminen vaikuttaa olevan japanilaisilla geeneissä, mutta luettuani Arto Lindblomin ja Heikki Valkaman Omotenashi - Mitä voimme oppia japanilaisesta vieraanvaraisuudesta -kirjan* ymmärsin, että se on lapsuudesta lähtöisin olevaa pitkällisen harjoituksen tulosta. Omotenashi on pitkälti ennakointia ja tilanteen aistimista, pyyteetöntä kohteliaisuutta ja toisen huomioon ottamista sekä kunnioittavaa käyttäytymistä.

Omotenashi-kirja avaa vieraanvaraisuuden teemaa syvemmin haastattelemalla omotenashin ammattilaisia. Omat osiot kirjassa ovat omotenashi ajattelutapana, esteettisenä kokemuksena ja käytännön tekoina. Viimeinen kappale avaa yritysten omotenashin käyttöä yritysten päivittäisissä toiminnoissa, kilpailuetuna ja muun muassa rekrytoinneissa. Monissa japanilaisissa yrityksissä onkin paksut manuaalit, jotka työntekijät opiskelevat ymmärtääkseen miten vieraanvaraisuus näyttäytyy kyseisen yrityksen toiminnassa. 

Omotenashi-kirja on kiinnostava sukellus japanilaiseen, pyyteettömän vieraanvaraisuuteen. On kiinnostavaa lukea niin erilaisesta kulttuurista ja mitä enemmän lukee, sitä selkeämmin ymmärtää kuinka vähän tietää japanilaisuudesta mitään.

*Arvostelukappale saatu.

+ Oma kirjani teki pienen lenkin yksinään. Unohdin opuksen junaan, mutta joku ystävällinen ihminen toimitti sen löytötavaratoimistoon, josta sain sen hakea.

++ Hauskaa on se, että toinen kirjoittajista – Arto Lindblom on ala-asteen luokkakaverini.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MISO 3 VUOTTA!

Pieni rakkaani täyttää tänään kolme vuotta! 

Mison lempileikki on piilosilla olo henkilökunnan kanssa. Lempilelu on Bumble Bee – kelta-mustapallo, jonka päässä on vaihdettava tikku karvasuikerolla. Bumble Bee toimii paristoilla, se heiluu, pyörii ja liikkuu, siinä on myös punainen laservalo ja mahdollisuus kätkeä kissakarkkeja palloon, joita se pyöriessään pudottaa. Miso osaa antaa tassua ja kävellä pyöreän kranssipohjan läpi, jonka jälkeen saa herkkuja. Lempiherkku on tuubista puristettava tahna, jota kului PALJON synttärikuvaa otettaessa.

Onnea Höpinkäiseni!

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ARABIAN BONBONNIER -HILLOPURKKI.

Aamiainen sängyssä – mikä ihana konsepti! Harvoin vain tulee syötyä sängyssä, vaikka viikonloppuina olisikin aamuisin aikaa. Nyt virittelin mukavan pesän sänkyyn ja tarjoilin itselleni kahvia ja croisanttia omenahillolla sänkyyn.

Koko idea lähti Kaisaniemen Kierrätyskeskuksesta löydetystä Arabian Bonbonnier -hillopurkista. Löysin purkin toissaviikolla 14,40 euron hintaan. Olen ihastellut Bonbonnier-purkkeja kaukaa, kun ne ovat aina olleet aika tyyriitä ja monesti ilman kantta. Nyt löytyi ehjä ja kannellinen yksilö ja vieläpä valkoisena, mielestäni oikein kohtuuhintaan. 

Viime syksynä täydensin Hackmanin/Sorsakosken Scandia-kokoelmaani ja löysin hillopurkkiin Scandia-hillolusikan Liedosta, Osto- ja myyntiliike Simonilta, vitosella. Sitä oli jo tovin ehtinyt etsiä. Kokonsa puolesta lusikka on aivan täydellinen match purkin kanssa.

Hauska bambuinen maljakko löytyi taas Redin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Se oli pakko napata mukaan, koska siinä oli niin suuret Japani-vibat. Croissanttien alla oleva (mahdollisesti) Kupittaan Saven lautanen löytyi taas Kyläsaaren Kiken ilmaisosastolta.

Ihanaa ystävänpäivää ystävät!

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

VIIMEVUOTISIA AARTEITA.

Esittelyssä viimevuotisia secondhand-löytöjä. Ensin kaksi Kupittaan Saven kulhoa. Taaimmaisen, pienen punaisen, häränverilasitteisen ostin kesällä Turusta, Osto- ja myyntiliike K.J. Simolinilta. Maksoin kulhosta kympin. Etummaisen löysin loppusyksystä Kierrätyskeskuksen ilmaishuoneesta. Kulho on täysin ehjä.

Kulhon sisäpuolella on käsinmaalatut kuviot. Signeerauksesta käy ilmi, että tekijä on Viljo Mäkinen. Listauksen Kupittaan saven taiteilijoiden signeerauksista löysin täältä (klik). Astian väri- ja kuviomaailma eivät ihan ole sitä ominta, mutta taidan silti pitää kulhosta sen verran, että pidän sen itse.

Bella-kirppiksellä kävi syksyllä tuuri. Nappasin hyllystä itselleni apostolinmiekka-kasvin. Se on vanhanajan huonekasvi ja ollut haaveissa minulla jo vuosia. Vihdoin tärppäsi! Kasvi maksoi 4 euroa.

Pieni, kiinalainen kori taas löytyi Kiken ilmaisosastolta. Aluksi en meinannut edes ottaa sitä, mutta lopulta nappasin sen talteen. Kori onkin ollut siitä asti päivittäisessä käytössä, kun säilön siinä klementiinejä. Mandariinikausi alkaa ennen joulua ja jatkuu alkuvuoden, joten korilla on ollut ja on vielä paljon käyttöä.

Teema-muki kokoelmani on kasvanut kahdella uudella yksilöllä. Salvian- tai oliivinvihreän mukin ostin Kierrätyskeskuksesta 2,70 eurolla ja Heini Riitahuhdan kasveilla ja perhosilla kuvittaman mukin löysin Distant Days -kirpparilta 5 eurolla. Mukien alla oleva korialusta on niin ikään Kiken ilmaisosastolta. Alusta/tarjotin/mikä lie on tuttu japanilaisista Instagram-tileistä ja olin ikionnellinen kuin löysin sellaisen myös itselleni. Olen käsittänyt (ja voin olla myös väärässä) että alustaa käytetään siivilänä japanilaisisa kodeissa. Ainakin se on kaunis (kuvaus)alusta.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

JUICY SALIF.

Minulla on muutama paikka, jossa aina silloin tällöin käyn iltakävelyllä etsiskelemässä aarteita. Yhdestä sellaisesta kaivoin yhtenä sunnuntai-iltana Alessin Juicy Salif -sitruspuristimen. Se on täysin ehjä, hieman oli kuivanutta hedelmälihaa jäänyt kiinni, mutta se lähti helposti irti ihan tavallisessa pesussa. Metallinen sitruspuristin olisi ilman minua päätynyt metallinkierräykseen. Oikeaksi Alessin tuotteeksi sen tunnistaa logon leimasta. 

Välillä ihmettelen suuresti miten ihmiset heittävät surutta tavaraa pois. Tämä Juicy Salif oli sinällään lajiteltu oikein metallinkeräykseen, mutta ei kai ehjän tavaran paikka ole roskiksessa? Onko oikeasti niin suuri vaiva viedä se kirpputorille, Kierrätyskeskuksen tai pudottaa kirppisten lajittelulaatikkoon. Sellaisia nimittäin on useampiakin noin parin sadan metrin säteellä tämän esineen löytöpaikasta. 

No, olen tyytyväinen, että juuri minä satuin oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan ja onnittelen itseäni hyvästä löydöstä.

Juicy Salifin kanssa kuvassa on kaksi uudehkoa leikkuulautaa. Suorakaiteenmallinen on isäni tekemä. Ihastuin edellisellä käynnillä leikkuulautaan niin paljon, että anelin itselleni yhden. Se on tehty katajanpaloista ja tuoksuu taivaalliselta – katajalta. Yksi huono puoli siinä on, se on niin hieno etten raaski käyttää sitä.

Toinen leikkuulauta on vähän vanhempi tapaus. Löysin sen ehkä vuosis sitten Itäkeskuksen SPR Kontista muutamalla eurolla. Tiesin heti etten voi lähteä ilman sitä, oravan mallinen leikkuulauta on ihan huippu hauskannäköinen, mutta sama vika siinäkin. Ei sitä raaski käyttää.

Turkoosi kulho taas on uusi löytö Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Kulho on Kupittaan Saven valmistama ja pohjan signeeraus paljastaa sen olevan Viljo Mäkisen käsialaa. Löysin netistä kuvan, jossa on koottuna "Kupittaan keramiikkataiteilijain nimisigneerauksia valmisteissa". 

Loppuun täysin aiheeseen kuulumaton kuva, mutta muistiksi, että keittiössäni talvehtii jo toista vuotta oliivipuu. Se saa valoa viereisestä ikkunasta ja kahdesta kasvivalosta hajasäteitä. Viime vuonna se pudotti jonkun verran lehtiä, mutta kasvatti kesällä runsaasti uusia. Talvi on vasta aluillaan, toivon kovasti että pikkupuu sinnittelee elossa talven yli. Mikäs sen mukavempaa kuin juoda aamukahvit ja syödä lounasta oliivipuun varjossa päivittäin.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

OIKEIN IHANAA JOULUN AIKAA!

Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulun aikaa!

Toivottaa Oravanpesän väki!

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

HYASINTIN TUOKSUA.

Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Kolmas adventti, viikon päästä jouluaatto ja vuotta jäljellä kaksi viikkoa. Juuri oikea hetki tehdä jouluinen kukka-asetelma, vaihtaa sohvalle punaiset tyynyt ja sytyttää tuikut punaisiin Välkky-lyhtyihin. Ja maistella hieman suklaata.

Laakea astia on mainio moneen sesonkiin, siihen saa kivasti laitettua useamman kasvin. Se on sopivan huomaamaton ettei vie katsetta itseensä, vaan antaa kukkien loistaa. Istutuksen kaunotar on valkoinen jouluruusu* 'Christmas Carol', joka vasta availee nuppujaan ja toivottavasti on kauneimmassa kukassa juuri jouluna. Sen kaverina on kiinankataja* 'Blue Alps', hauska pieni havupuu ja kaksi valkoista hyasinttia*.

Olen varovaisesti testaillut sietäisinkö hyasintteja joulukukkina. Valkoiset hyasintit ovat tuoksultaan miedoimpia, siniset taas voimakkaimpia, vaaleanpunaiset ovat siitä välistä. Yksi vaaleanpunainen tuoksuu sen verran, että on vähän siinä ja siinä, onko se nenääni liikaa. Valkoisten haju tuntuu olevan niin vaimea, että ne saavat jatkossa kuulua jouluuni. Ihanaa, sillä hyasintit minusta kuuluvat jouluun. Ja pääsiäiseen ja kevätpuutarhaan.

Hyvää kolmatta adventtia!

*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

OVIKRANSSI.

Siirtolapuutarhapalstallani ei ole sellaisia havuja, joista saisi väkerrettyä muhkeita kransseja, joten minun on turvauduttava leikkokukkahankintoihin. Ovessa on ollut vuoden päivät hyvin palvellut ruusunmarjakranssi, se on edelleen minusta kaunis, mutta vaihtelu virkistää, joten tein uuden kranssin jouluksi.

Käytin kranssiin värjättyjä pistaasipähkinän oksia ja ikisuosikkiani – mimosaa eli hopea-akaasian oksia. Alunperin ajattelin laittavani kasveja vain renkaan alareunaan, mutta kun niitä tuntui riittävän, jatkoin koko renkaan matkan, kunnes pistaasinoksat loppuivatkin vähän kesken. Hups. En halunnut purkaa, joten jatkoin kierroksen loppuun saakka mimosavoittoisena ja loppuun kietaisin silkkinauhasta rusetin. Hieman mimosan vihertävän harmaat oksat hyppäävät silmille, mutta en anna sen häiritä.

Hyvää toista adventtia!

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ITSENÄISYYSPÄIVÄN KYNTTILÄT.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Olen lapsesta asti tottunut, että itsenäisyyspäivänä sytytetään kaksi kynttilää ikkunalla kello 18. Vanhempieni luona kynttilät sytytettiin ja varmasti sytytetään edelleenkin keskimmäiseen makuuhuoneseen. Kun talossa oli kissoja, huoneen ovi suljettiin siksi aikaa. 

Opiskeluaikana Kuopiossa muistan erityisen hyvin kaksi, kaunista, vanhaa kivitaloa rautatieaseman lähellä, joissa oli jokaikisellä ikkunalla kynttilät palamassa itsenäisyyspäivänä. Kuulin, että julkisivun puolella asuvat asukkaat velvoitettiin kynttilöiden sytytykseen ja taloyhtiö kustansi kynttilät, mutta vain tielle näkyviin ikkunoihin. Talot kynttilöineen olivat todella upea näky.

Siksi olikin yllätys, kun kahdeksan vuotta sitten tällä asuinalueella lähdin itsenäisyyspäivänä kävelylle ja kynttilöitä bongaamaan, enkä nähnyt kynttilöitä juuri ollenkaan ikkunoilla. Onko sinulla tapana sytyttää kynttilät itsenäisyyspäivänä?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest